RIIPPUVUUKSISTA

Ollessamme täysin rehellisiä itsellemme voimme todeta, että meillä jokaisella on jonkinlainen riippuvuus. Harvoin niitä tulee ajatelleeksi tai tutkineeksi. Niitä on kuitenkin hyvä tarkastella, sillä samalla opimme itsestämme, omista tunteistamme sekä sisäisestä lapsestamme – ja siitä, mistä lähteestä toimimme ja kuinka käsittelemme tunteitamme. Ollessamme valmiita muuttumaan itsemme takia, muuttuu myös ympäristömme.

Riippuvuuksia on monenlaisia. Joitain me saatamme pitää jopa perisynteinä kasvatuksemme ansiosta. Ne vaihtelevat ylisuorittamisesta toimettomuuteen, raittiudesta juopotteluun tai huumeiden käyttöön, shoppailusta varasteluun, ylensyömisestä ja herkuttelusta anoreksiaan, säästämisestä tuhlailuun, itsensä rankaisusta ja arvostelusta välinpitämättömyyteen ja kontrolliin – muutamia mainitakseni. Näitä riittää; lista on varmasti pidempi kuin nälkävuosi. Ja kaikessa on tasapainon piste.

Miten päädymme mihinkin ”tilaan”, on mielenkiintoista. Onko kyse opitusta mallista, tavasta suojata omia tunteita vai pakoreitistä? Tulemmeko omaa riippuvuuttamme toteuttaessamme ajatelleeksi: ”No niin, tässä taas teen tätä, koska ________ tunne vaivaa minua enkä ole kykenevä sitä itse kohtaamaan tai oppimaan siitä.” Tällöin toimimme automaattisesti, esimerkiksi syömällä suklaata – kuten kirjoittaja itse, omine syineen.

Missä vaiheessa esimerkiksi joidenkin aineiden käytöstä on tullut se lohduttava ja ymmärtävä, aina läsnä oleva puoliso, jolle on tarpeetonta avata sitä, mitä tuntee? Vain koska riippuvuutemme ymmärtää 111% varmasti meitä, kyselemättä mitään.

Varmaan samasta syystä hankimme useampia lemmikkejä vain saadaksemme pyyteetöntä rakkautta. Eläimet ovatkin mestareita opettamaan meille pyyteetöntä rakkautta, läsnäoloa sekä arvostusta itseämme ja muita kohtaan. Viisaita opettajia.

Samalla tavalla jokainen kohtaamisemmekin opettaa meille samoja arvoja.

Uskottelemmeko itsellemme, että on helpompaa elää riippuvuuden kanssa kuin olla rehellinen itsellemme ja omille tunteillemme?

Me kaikki olemme täällä oppimassa. Olkaamme armollisia itsellemme. Kaikkea voi verrata siihen, miten opimme kävelemään: sisukkuuteen ja päättäväisyyteen, armoon itseämme ja oppimaamme kohtaan. Ja siihen, miten yhdistämme oppimaamme edetäksemme, kiitollisina kokemustemme lahjoista. Kaikki menee juuri niin kuin niiden on tarkoitus.

Jokaisella meistä on mahdollisuus kohdata itsemme ja omat riippuvuutemme rakkaudesta käsin. Ymmärrämme, mitä tyhjiötä riippuvuudella haluamme täyttää. Pohjimmiltaan meidät kaikki on tehty valosta ja rakkaudesta, ja nuo säiliöt me täytämme tavalla tai toisella. Toisen ihmisen kosketuksen, rakkauden ilmaisujen, läsnäolon ja arvostuksen puuttuessa on täysin ymmärrettävää, että alamme etsiä niitä ulkopuoleltamme.

Kuitenkin, kuten kaikessa paranemisessa, kaikki tapahtuu sisältä ulos – niin myös rakastamisessa. Täytämme omat säiliömme rakastamalla itseämme ehdoitta. Vasta kun osaamme rakastaa itseämme ehdoitta, muut voivat rakastaa meitä ehdoitta.

Se tarkoittaa, että kaikki odotukset, oletukset, uskomukset ja kontrolli vaihtuvat luottamukseen ja arvostukseen, kiitollisuuteen ja läsnäolon voimaan. Paluuseen siihen alkuperäiseen sisäiseen rakkauden tilaan, jossa meillä on jo aivan kaikki, mitä ikinä olemme voineet haaveilla, unelmoida, pyytää ja luoda eläessämme tätä elävää elämää. Luojina luojassa, omassa läsnäolossamme ja luomisvoimassamme.

Kiitollisina kaikesta – elämän lahjan avautuessa ja niin sanottuja ihmeitä ihmetellessämme.

Muistakaamme myös että olemme kykeneväisiä mihin tahansa. Kaikki on mahdollista ja ääretöntä. Ajatellaan tätäkin vaikka ruoan syömisenä, pala kerrallaan hyvin pureskeltuna ;)

Se mihin keskitymme, lisääntyy.

Ilolla ja rakkaudella,

Ulrika

💜

♾️

Ps. Energiakylpyni on loistava apu selkeyttämisessä. Myös kaukohoitona.