SALLIMISESTA

Kontrolli ja kontrolloiminen ovat viekkaita mielen ohjelmointeja.

On tiedettävä, osattava, pädettävä ja hallittava aivan kaikkea. Oma elämä – ja samalla muiden. Asettua elämän hallitsijoiksi, sillä kuka muu muka voisi tietää, miten asioiden kuuluu mennä. Tämä on raskasta itsellemme ja toisillemme.

Taustalla vaikuttavat usein menettämisen pelko ja puuteajattelu. Pelon koossa pitäminen ahdistaa ja samalla se pitää meidät tutulla ja näennäisesti turvallisella alueella. Varsinkin silloin, kun vaihtoehtona on antautua tuntemattomalle ja hallitsemattomalle.

Pelko-ohjelmointi on syvällä. Toimimme automaattiohjauksella ja voimme huonosti, koska toimimme itseämme vastaan, vaikka voisimme kulkea vähimmän vastuksen tietä.

Pelottava ajatus?

Luottaa omiin tunteisiin.

Tunteita on kuitenkin hyvä kohdata. Kysymme itseltämme: mistä syystä tunnemme näin? Mitä tunteemme kertovat meille itsestämme? Mitä valitsemme tehdä muuttuaksemme?

Tunnistamme, tunnustamme ja hyväksymme vallitsevat tavat, teot ja tunteet avoimesti ja rehellisesti. Näin voimme vapautua niistä ja valita toisin.

Se, mikä on kullekin hyväksi, on yksilöllistä – kuten kuuluukin. Jokaisella meistä on omat juttumme, ja vertailu kuuluu menneeseen elämään. Olemme vahvoja omassa valossamme, kun ymmärrämme ja sisäistämme, että sekä meillä itsellämme että jokaisella kanssakulkijallamme on omat ainutlaatuiset lahjansa.

Kun hyväksymme omat lahjamme, hyväksymme vaivatta myös muiden lahjat. Näemme ja sisäistämme, miten täydennämme toisiamme.

Miten tämä kaikki liittyy sallimiseen?

Ymmärrämme, että eläessämme pelon kautta – erityisesti menettämisen pelon – kontrolli kasvaa valtavaksi. Samalla se on rakkauden pyyntö. Olemme myös ohjelmoituneet puuteajatteluun, jolloin keskitymme automaattisesti siihen, mitä meiltä puuttuu, sen sijaan että olemme kiitollisia siitä, mitä meillä jo on kaikilla elämän osa-alueilla.

Rakkaus on yltäkylläisyyttä meissä ja läsnäolossamme.

Rakkaus on vapaus valita.

Rakkaus on luottamus.

Rakkaus sallii kaiken hyvän – niin meille itsellemme kuin toisillemme.

Rakkaus on todellinen olemuksemme ja se on 111 % läsnä koko elämämme ajan. Rakkaus on myös yhteys kanssakulkijoihimme sekä näkymättömään maailmaan, joka on kanssamme läsnä parasta ja kaiken aikaa.

Olemme yhtä.

Sallimmeko siis itsellemme kaiken hyvän?

Ehdoitta?

Ilman syyllisyyttä tai puuteajattelua?

Sallimmeko itsemme nauttia kaikesta vai kannammeko syyllisyyttä siitä, että joku toinen jää paitsi? Sallimmeko itsemme nousta puutteesta runsauteen ja olla siitä kiitollisia? Sallimmeko itsemme jakaa pyyteettömästi ymmärtäen, että runsaus lisääntyy jakaessamme? Sallimmeko itsemme luottaa rakkauden äärettömän viisaaseen johdatukseen – siihen, että kaikki on juuri niin kuin sen tässä tietoisuuden tilassa kuuluu olla?

Sallimmeko itsemme muistaa, että kaikessa on meille lahja, ilman polarisaatiota? Muistaen, että rakkaus on.

Mitä siis sallimme elämässämme ja elämäämme?

Luotammeko siihen, että elämä kantaa ilman iänikuista, uuvuttavaa ja puuduttavaa kontrollointia? Sallimmeko itsemme nähdä ja tunnistaa elämän ja sen lahjojen ihmeen itsessämme ja toisissamme? Sallimmeko itsemme nauttia kaikesta sellaisena kuin se meille tarjoillaan, ymmärtäen, että tarjoilu muuttuu sisäistämisen ja uusien valintojen myötä?

Muistammeko, että kaikki tapahtuu täsmällisesti silloin, kun olemme siihen valmiit? Sallimmeko itsemme myöntää, että ulkoinen todellisuus on aina kuvajainen sisäisestä tilastamme – niin ”hyvässä” kuin ”haastavassa”? Sallimmeko itsemme muuttua, eli vapautua, pala kerrallaan, matkasta nauttien?

Sallimmeko itsemme elää elävää elämää?

Läsnäolon harjoitus:

Aamukahvi / tee

Juodessamme aamun ensimmäistä teetä tai kahvia sallimmeko itsemme pysähtyä.

Tunnemme kupin lämmön käsissämme.

Maistamme ensimmäisen siemauksen ilman kiirettä.

Täydellisesti läsnäolossa ilman mennyttä tai tulevaa.

Olemme tässä.

Ja sallimme itsemme nauttia ilman syytä.

Toinen harjoitus:

Katsoessamme itseämme peilistä silmiin sanomme ääneen tai kuiskaamme:

“Kaikki on hyvin tässä ja nyt.”

Ilman arviointia tai korjaamista.

Katsomme lempeästi ja annamme katseen vastaanottaa sen, mikä on.

Rakkaudella&ilolla,

Ulrika

💜

♾️